Huijui, en olekaan aikoihin kirjoitellut tänne. Voisin syyttää kiireitä...

Työttömänä olonikin loppui vihdoin ja viimein tämän vuoden alussa. Duuni on fyysistä ja suht rankkaa, mutta mieluummin näin kuin työttömänä. Silloin oli tosin enemmän aikaa treenaamiselle, nyt olen töiden jälkeen niin väsynyt että hyvä kun jaksaa lajireeneihinkään illalla. No mut, pelienkään takia en ole puntille ehtinyt niin useasti kuin ennen, mutta "onneksi" kausi on kohta ohi...

Onhan tässä välissä muutakin tapahtunut, tuttuun entiseen tapaani olin typerä kuin saapas ja treenasin joululomalla kipeänä. Noh, sairaalaanhan siitä jouduttiin kun epäiltiin sydänlihastulehdusta. Luojan kiitos mitään ei löytynyt, mutta kyllä tämä herätti lopullisesti. Kyllähän minä aikuistenoikeasti olen aina tiennyt kipeänä treenaamisen typeryyden ja järjettömyyden, mutta kai sitä on vain naiivisti uskonut ettei minullekoskaanmitään. Aina pitää tapahtua jotain ikävää ennen kuin uskotaan...

Sairaalan sängyssä maatessani mielessä kyllä pyöri jos jonkinlaista ajatusta. Pelotti, olin yksin ja kuuntelin vieressä makaavien vanhusten korinoita. Tiesin, että jos jotain löytyisi se tietäisi monen monen kuukauden totaalilepoa. Itku kurkussa yritin tsempata itseäni. Poikaystäväkin oli töissä, mutta kun vihdoin ja viimein pääsin pois niin hän odotti siellä aulassa :)

Ai niin, olen laihtunut tässä parin kuukauden aikana reilun 5 kiloa. Tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä. En kyllä vielä ole tyytyväinen itseeni, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Olen miettinyt jokohan olisin karistanyt sh-peikon olaltani, vihdoin ja viimein. Silti käytän ison osan ajasta ruoan, kalorien (ja niiden kuluttamisen) miettimiseen.. On tämä vaikeaa.


"How do you feel when there's no sun
And how will you be when rain clouds come and pull you down again
How will you feel when there's no one

Am I just like you?"