Päivän treenit taas takana.
Vedin reilun tunnin punttireenin ja n. 40 minuutin aerobisen perään.

Eräs mies tuli sanomaan minulle että "huomaa kyllä, että treenaat jotain muutakin lajia kuin vain salia".
Harjoitteluni on kuulemma niin määrätietoisen näköistä.
Tuli hyvä mieli.
Jollain tapaa suorastaan janoan kommentteja reenaamisistani; haluan että ihmiset päivittelevät "kuinka sinä oikein jaksat?", "olet vahvan näköinen!" ja sitä rataa.
Asuuko minussa pieni narsisti vai olenko muuten vain todella huomionkipeä?
Ja luoja sentään, jos joku huomauttaa minun laihtuneen.
Olen kuin Hangon keksi lopun päivää ja puristelen reisiäni peilin edessä "olenko todella laihtunut?".

Koko ikäni olen vihannut vartaloani ja ulkonäköäni noin yleisestikin.
En edes viitsi yrittää laskea kertoja, kun olen purskahtanut itkuun peilin edessä kun näytän mielestäni niin kamalalta.
Joskus olen jättänyt esimerkiksi baarireissujakin väliin, kun häpeän itseäni ja ulkonäköäni niin paljon (niin, ja en mahdu mihinkään vaatteisiinkaan!1)

Milloin minä opin rakastamaan itseäni?
Milloin minä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen?

Koska tulen olemaan tarpeeksi hyvä itselleni?