Olihan se jollain tapaa liian hyvää ollakseen totta. Pari päivää sitten peilikuvani sai itsetuntoni taas miinuksen puolelle. Kuka on tuo paisunut olento? Hyi helvetti. Olen kuin pullataikina, joka odottaa leipojaansa.

Onhan sitä viime aikoina tullutkin syötyä ties mitä, varsinkin jäätelöä. Painossa se ei ole näkynyt, mutta peilikuvassa mielestäni kyllä. Ennen pidin yhden herkkupäivän viikossa, viime aikoina on harva se päivä tullut ahdettua naamariin ties mitä turhaa. Eipä tässä mitään, nyt itsekuri kuntoon ja mättöpäivä kerran viikkoon kuten ennenkin.

Pelästyin silti hieman reaktiotani - miltei purskahdin itkuun ja ihmettelin ääneen kuinka joku voi päästää itsensä tähän kuntoon. Ensimmäinen ajatus siinä tunnemyrskyssä oli luonnollisesti "mä rupeen taas laihduttaa!!". Mutta jos en kuitenkaan, jospa sitä vain kiinnittäisi taas enemmän huomiota syömisiinsä...

Eilen illalla iskivät aivan järkyttävät vatsakivut. Tiedä sitten johtuiko se suuresta kuitumäärästä, jonka olin sinä päivänä ahtanut kitaani. Vatsaani upposi mm. 2 ruisleipää, 5 palaa näkkileipää sekä noin 2,5dl puuroa. No joo, eipä tuostakaan tullut kuin reilu 30g kuitua kalorilaskurin mukaan. On se silti enemmän kuin mitä yleensä syön, jospa maha vain yllättyi moisesta kuitupommista? :D